me, interrupted

Uusin ulkoasua, halusin jotain sinistä, koska sininen on kivaa =)


Mun on pitäny kattoo Girl, Interrupted jo tosi monesti, mutta en oo jaksanu raahata itteeni vuokraamoon. Nyt katoin sen youtubesta, ja pakko sanoo et se oli ihan loistava. Mä kyl viel jokupäivä raahaan itteni makuuniin ja vuokraan ton koska se on ihana. Jotenki se oli niin hieno ja koskettava ja just sopivasti sekasin koko leffa sillee et mä tykkäsin siitä. Sitäpaitsi mun on pakko myöntää et mä rakastan Angelina Joliee. Se on vaan niin hyvän näkönen, ja loistava näyttelijä ♥ Mä rakastuin siihen sen hahmoonkin. Ja siihen päähenkilöön mä pystyin samaistumaan niin paljon.

Joskus mä haluaisin osastolle. Varmaan ne jotka on ollu siellä ei ajattele samalla tavalla, mut mä vaan haluaisin sinne et saisin nukkua, levätä. Unohtaa kaiken mitä mun ympärillä tapahtuu, olis vaan minä ja se osasto eikä mun tarttis ajatella ulkopuolella tapahtuvaa paskaa. Ei nähä samoja ihmisiä joita juoksen karkuun, ei kuunnella samoja sanoja uudestaan ja uudestaan. Se olis tauko tästä kaikesta. Voihan mä nytkin mennä alakertaan tonne mun huoneeseen ja julistaa itelleni tauon elämästä, mut en mä sais pitää sitä. Mä oon osaks tauolla elämästäni kokoajan, mut sillä toisella puolella on mun pitää roikkua kokoajan et pysyn elämässäni mukana. Ja samaan aikaan mä en ees halua.

Voikohaan kukaan oikeesti ymmärtää ihmistä, joka ei ymmärrä itteensä? Musta olis kauheen kiva jos joku tietäis miltä musta tuntuu, mut yleensä mä en tiedä sitä ees ite. Mä vaan annan kaikkien vaikuttaa muhun, ihman tyhmienkin asioiden. Ne samat tytöt jotka sano mulle ala-asteella pahasti, jätti mut ulkopuolelle, käyttäyty mua kohtaan ihan miten halus vaan koska mä olin tyhmä ja halusin kuulua joukkoon. Ne on meijän koulussa edelleen, eikä ne oo ala-asteen jälkeen puhunu mulle sanaakaan. Ihan hyvä niin, mut silti mä haluan edelleen kuulua joukkoon, Se on tyhmintä mitä ihminen voi tehä, mut edelleen kun ne vilkasee vahingossa muhun, musta tuntuu et oon väärässä paikassa enkä ikinä kuulu joukkoon. Se ei oo ees se joukko mihin mun pitäis kuulua. Mut jostain syystä mä vaan haluan. Vaikken haluais.

Mä haluaisin olla jotain. Et musta tuntuis siltä et mä olen oikeesti olemassa enkä vaan mun oman pään sisällä. Mä haluan tehä jotain isoo, jotain vitun siistiä ja radikaalia, elää kun ne tytöt Thirteenissä unohtaa kaiken ja tanssia pois. Et joku oikeesti huomais mut enkä mä olis vaan säälittävä unelmoija. Mut mä olen.