Mä olen pukenut jalkaan mun shortsit lyhyen lyhyet ohuen ohuet ja mä kuljen ympäri taloa vaikka mä vihaan sitä miten suurelta ne saa mun jalat näyttämään. Mä käytän niitä silti, ja mä kuvittelen joka askeleella miten hieno mä sitten olen kun ne on mulla jalassa ja mä olen kaunis.Mä olen harjoitellut tasapainoja mun huoneessa kauan mutta ne ei silti onnistu. Reisi ei nouse tarpeeksi ylös eikä polvet ja nilkat ojennu niinkun pitää. Mun omassa harjoitussalissa ei ole tarpeeksi tilaa, haluaisin harjoitella hyppyjä ja kaikkea, että olisin parempi joukkueen paras. Mä harjoittelen vaakaa taas niinkuin jo kaksituntia treeneissä tänään aijemmin. Mun pitää ollla voimistelussa parempi mun on pakko en halua erottua joukkueen huonoimpana läskinä sieltä.
Mä olen syönyt grilliruokaa vaikka mä olen kieltäytynyt. Silti mä olen hiljaa syönyt koska en ole jaksanut sanoa vastaab vaikka olisi pitänyt. Mun on syötävä koska mä kuulema syön liian vähän kuulema ihan liian vähän. Hah tietäisipä ne vaan miten vähän mä haluaisin syödä ja miten paljon mä siihen verrattuna syön. Lihava. Ne vaan käskee ja käskee syösyö ja mä lihoan ja lihoan kunnes mua ei enää tunnista musta on tullut lihonnut muukalainen, joku alieni jossain toisessa maailmassa missä lapset saa ilmaista ruokaa ja ilmepalloja jotka ei jaksa kannattaa niitä ylös vaan ne putoaa alas kun ne on niin lihavia. Ne leviää katuun ja niitten vanhemmat käy keräämässä palaset ja laittaa ne koristepurkkiin takanreunalle ja niistä vaietaan. Sellainen mustakin tulee jos syön aina kun en haluaa. Siksi mä olen ovela.
Mun digitaalinen vaaka näytti eilen 55.5. Se vaaka ei ole koskaan ennen mun alla niin vähää näyttänyt. Ehkä mä laihdun taas, ehkä mä olen oppinut. Seuraavaksi mä haluan että se näyttää jotain mikä alkaa 53. Toivottavasti jaksoitte lukea tämän. Näkemiin.

Tsemppiä ja hienoa, että vaaka näyttää pientä lukua <3
VastaaPoistatykkään blogistasi ♥
VastaaPoista