perhonen

Mä näin äsken perhosen. Tai no, se oli joku koi mutta kuitenkin. Tossa se vaan lentelee ikkunan toisella puolella kevyenä. Olisimpa mäkin niin kevyt. Sen siivet kantaa sen mihin vaan, ja se on kaunis, mut jos joku koskee siihen, se ei enää lennä. Mäkin haluan olla kaunis ja tavoitettavissa, missä mua ei voida satuttaa. Ja mä vaan haluaisin osata lentää. Pois kaikesta, tanssia ilmaan kun keijut. Leijailla pois kaiken yläpuolelle missä millään ei oo enää mitään väliä. Perhonen.

Mä toin mun digivaa'an mökiltä kotiin. Se näyttää kilon enemmän kun normaali vaaka ja saa mut melkeen itkemään joka kerta kun astun siihen. Mutta ehkä mä ansaitsen sen, tällänen pallero kun olen. Mä astun siihen ja ne numorot vaan nousee ja pelkään ettei ne pysähy ollenkaan. Ei kivaa.
Mut mulla on uus käytäntö. Koitan syödä jokapäivä koulussa vähän ja kotona vähän sen sijaan että näännyn kokonaan ja jossain vaiheessa ahmin tai tulee kamala olo kun ei oo syöny. Mut en mä tietenkään mitään ahmimaan ala. Ja lisään mun urheilua tosi paljon. Harkat on kahesti viikossa ja vähintään kahesti pitää viel köydä lenkillä. Mun kunto on aika huono enkä jaksa juosta kauheesti mut ees kävelyllä ja välillä juosten. Mä kävin jo tänää lenkillä, ja tällä viikolla on ollu poikkeuksellisesti kolmet harkat joten loppuviikko relataan. Eli tasasin väliajoin VÄHÄN ruokaa ja lisää liikuntaa. Herkut on nyt ihan pois.