Mitä mä sitten tekisin?

Niin. Mitä sä tekisit? Mitä tekisit jos se ainut ihminen jolla on sulle mitään väliä päättää alkaa syöishäröilemään kiitos sun? Se on saanu sulta vinkkejä. Vaikka sä oot vaan koittany kertoo miltä susta tuntuu. Mitä jos se vaan yks päivä ilmottaa miten kamalan vähän se on syöny ja paljon se on liikkunu? Kuinka se on huijannu kaikki uskomaan et se on syöny ja kuinka se on nyt ilonen?

Kuinka se on varastanu sun elämän?

Kyllä, säkin tuntisit olos ihan kamalan oksettavan itsekkääks. Sun kaverihan on selvästi luisumassa ongelmaan. Sun pitäsi auttaa sitä? Mut sit sä mietit et miks se tekee näin? Eikö se tajua miten paljon se sua satuttaa sillä kun se kertoo kaikkee sitä miltä susta on joskus tuntunu? Tää alkaa kuulostaa susta ihan kun otteelta sun elämästä sillon kun tää oli helppoo ja ihanaa. Sillon kun se ei vielä ollu ongelma. Suhun sattuu koska sä huomaat että sun pitää auttaa sitä. Mut suhun sattuu myös siks, että se kuulostais olevan tässä parempi kun sä. Anassa. Se kuulostaa sen suusta niin helpolta ja sä alat pelätä. Mitä jos se laihtuu enemmän kun sä? Mitä jos..
Sä olet kyllä puhut sille, miten susta tuntuu aina kun kuulet et joku alkaa laihuttaa siltä et se voittaa sut. Kyllä se sen tietää. Miks sen sitten pitää kertoo sulle niin tarkkaan miten se on tässä niin hyvä? Kyllähän sä tuolla jossain sisällä tajuat että tää on vaan sitä alottelijan iloa, helppoutta, ja se varmaan luopuu tästä ihan kohta. Mut silti tuolla jossain on se pieni jos.

Ja sua ahistaa. Sä oot opetellu kaiken ite, kaikki kalorit osaat ulkoa, ja kaikki erehdykset oot jo tehny. Ja nyt se vie sulta nekin. Niistä tulee teidän yhteisiä asioita. Onhan se kivaa, kun on jonkun kanssa jotain yhteistä. Mut tän asian sä olisit halunnu pitää itelläs. Susta on mukava olla erikoinen. Ja kyllähän sä ihan oikeesti haluat suojella sitä, sä rakastat sitä. Et sä halua et se näkee sairauden kaikki pimeet varjopuolet jotka nappaa mukanaan ja saa häpeemään yksin sillon kun kukaan ei nää et sä itket.

Mut silti. Mitä jos se alkaa onnistua tässä kaikessa, ja sä et enää koskaan voi kattoo sitä silmiin koska se on vieny tän sulta? Mitä jos te vaan ajaudutte kauas toisistanne koska sä vaan ingnooraat kaikki sen viestit missä se kertoo kuinka helvetin hyvä se tässä on, koska suhun sattuu? Tai sit, jos ei mitään tapahu, miten sä voit vaan unohtaa tän, kun susta tuntuu et sua satutetaan, ja viel tarkotuksella vaikka se sanoo että se rakastaa sua. Mistä sä rikottu ihminen tietäisit, kun sua on vaan koko elämäs ajan satutettu? Jos se vaan valehtelee ja haluaa satuttaa sua. Sä et halua kilpailla sun parempaa puoliskoos vastaan.
Ja ennen kaikkea. Miten ihmeessä sä kerrot tän sille satuttamatta sitä?

(Kyseessä ei ole seurustelukumppani. Paras kaveri vaan.)

Niin että mitä sä tekisit?

Mä todella kaipaan kommentteja tähän postaukseen. Mä rukoilen teitä kertomaan mitä kun pitäis tehä, koska mulle tää tilanne on totisinta totta. Ja mä rakastan kaikella millä ihminen voi rakastaa. Mut nyt musta oikeesti tuntuu siltä et se satuttaa mua tahallaan. Niin että miitä sä tekisit?

xoxo
Lily