Mitä me tehdään kun tehty on tehty ja tekemätön jätetty tekemättä

Mä olen pahoillani jos tää kääntyy olemaan yks niistä postauksista millä ei ole päätä eikä häntää.

Nälkä. Mulla on on kokoajan nälkä, ja no sen taki mä syön kokoajan. Kyllä mä häpeän mä häpeän mutta silti mä teen sen. Ja mä turpoan ja veri mun ranteista valuu mun silmille enkä mä näe mitään ja mä itken ja verta ja kyyneliä on kaikkialla. Nasta irtoaa seinästä ja pian se on lattialla. Ja mä jatkan kipein rantein syömistä koska en osaa muutakaan.
Jotkut kertoo ylpeinä kuinka ne selvis joulusta ja mä häpeillen seison vieressä ja tuijotan mun varpaita. Yhtäkkiä mun maha kasvaa enkä mä nää enää niitäkää. Mä en voi ylpeänä kertoa selvinneeni joulusta. Mä olen syöny ja syönyt ja vielä vähän enemmän. Kaiken lisäks mut on raahattu korpeen eikä mulla yksinkertaisesti oo mitään muuta tekemistä. Säälittävä tekosyy ja mä häpeän, kyllä mä häpeän mut silti mä syön. Mä istun tuolissa takan edessä ja se lämmittää mua kun mä syön.

Kyllä mulla on ehkä syy. Mun lääkitystä on jotenki muutettu ja mun ruokahalu on kasvanut 100000 kertaiseks. Äitin mukaan niin on mun aineenvaihduntakin, mut ei se kuitenkaan ole. Mä tunnen läskin joka on tarttunu muhun ja tappelee ettet tarvis päästää irti. Mä olen lihonnu ja mä itken mun mun ruokahalu on ihan kamala. Mä en voi tapella sitä vastaan. Tänään olin syöny ihan kamalasti ja meinasin pyörtyä. Mitä tää on? Tuntu kun en olis koskaan syöny ja silmissä sumeni, mut mä olin varmaan 2 sekuntia sitten syöny jotain rasvasta. Oikeesti mitä tää on? Ehkä mun keho on allegrinen liialle ruualle. Huomenna mä olen luvannu etten syö niin paljoo, mut mä lupaan sen joka ilta.
Mut huomenna mä haluan tarkottaa sitä. Mitä tapahtu sille tytölle joka pari päivää sit paino 54? Ja nyt. Jotain 55 ja 56 väliltä. Mun tekee mieli vaan huutaa mun kaikki sisäelimet ulos jokainen verinen möykky mitä pitää huolta siitä ette mä toimin. Kaikki kudos ja lihas ja elin kaikki massat ja kaikki solut. Repiä mun aivot ulos pieninä harmaina möykkyinä ja kysyä että mikä helvetti niittä on vikana, mikse mulle voitu antaa normaaleja aivoja? Miks musta piti tulla epäonnistunu verinen massa ojan pohjalla missä kaikki muut saa potkia sitä niinku huvittaa ja nauraa sitten. Mä olen oksennusta sun suihkun viemärissä ja painajainen sun unissa. Mä en enää halua syödä mut mä en osaa tapella vastaan. Mä oon lihonnu. Se pahin mitä voi tapahtua, mä olen lihonnu. Miks näin tapahtuu. Mä en enää yhtä helposti näe mun kylkiluita. Mä haluan ne takasin.

Ja mä saan.
Lupaan.
Kaikille niille jotka lukee tätä blogia.
Ja itelleni.
Sille mä lupaan eniten.
Auttakaa mua en haluu enää pettyä.

xoxo
Lily