Failure

Tänään mä oon epäonnistunu.

Mä olen täysin epäonnistunut ihminen. Iso lihava mytty muiden onnen tielle, makaamassa roskaisessa maassa. Aina siellä missa ei pitäsis, aina tekemässä sitä mitä ei pitäisi. Mä haluan mennä pois, mä haluan leijailla siihen tilaan missä mä olin joskus. Kukaan ei tajunnu että mulla on joku ongelma, kukaan ei hymyssä suin, ehkä vähän huolestuneenakin kattonu mua ja valehellu:

"Sä oot laihtunu"

Kaikki vaan katto mua yhtä pahasti kun aina, ja antanu mun leihjailla yksin omassa epätoivosani, kurjuudessa jossa mulla ei ole mitään. Haluan taas sulkeutua, mutta en onnistu kuitenkaan. Kaikki on jo tajunnu, ja nyt mä tappelen muita vastaan. Haluan laihtua ennen kun mun salaisuus paljastuu kaikille. Haluan voittaa, en hävitä.

Mä oon nyt sukulaisilla. Ne ruokkii mua. Ja ruokkii. Ja ruokkii. Ja mä en voi sanoa ei, koska ne on kuuroja mun vastustelulle. Ne vaan hymyssä suin syöttää mulle, enkä voi tähä mitään. Nykyään mä tosissani oon alkanu miettiä sitä, että mä voisin vaan oksentaa. Mutta en täällä, ohuet seinät ja uteliaat sukulaiset ja ne ei vaan sovi oksentamisen kanssa.
Meneekö suihkun viemäri tukkoon jos okentaa suihkussa? Mä nimittäin voisin oksentaa suihkussa, hätätapauksessa tietenki vaan, mutta pelkään että se menee tukkoon. Eihän se mene?

Mä en uskalla mennä vaa'alle varmaan viikkoon. Vaaka näyttää 56 kiloa tällähetkellä, joka on 11 kiloo vähemmän kun vuosi sitten. Se on mun tänhetkinen ennätys. Mutta eihän se nyt riitä. Mulle ei riitä mikään koskaan kuitenkaan. Mä haluan vaan lahtua ja laihtua ja olla pieni pikkuinen jota kaikki vaan vois tuijottaa, ei ilkeensti vaan ihailevasti. Ne vois kysyä miten oon näin laiha, ja mä voisin vaan hymyillä.
Mutta koska tänään mä olen epäonnistuja, sitä ei tule koskaan tapahtumaan. Mä tulen aina olemaan se läski, se joka syö kaiken, muidenkin ruuat.

Sukulaiset puhuu syömishäiriöistä ja mä katson maahan. Mistä ne mitään tietää?

xoxo
Lily