Tänävuonna mä haluan rakastua. Mut sitähän kaikki aina haluaa eikä ne koskaan rakastu. Kuka mua muka rakastais kun en voi rakastaa itteenikää?Mä haluaisin myös oppia puhumaan ranskaa, sujuvaa ranskaa. Mutta mä en osaa sanaakaan sitä enkä mä oppis kuitenkaan. Saksan lukeminenkin on ollu yhtä helvettiä aina enkä oo oppinu mitää. Espanjaan voisin sit painostaa kun sitä jo vähän osaan.
Mä haluan laihtua, se on se suurin "mä haluan". Sit mä voin rakastaa itteeni ja muut voi rakastaa mua ja me voidaan mumista ranskaks sanoja toistemme korvaan.
Tänään en oikeestaan oo tehny mitään. En jaksa nousta vaa'alle koska tieto lisää tuskaa. Mä shoppailin, sitä mä tosiaan tein. XS koko ei vieläkään mahu mun jalkaan, sen siitä saa kun on lihava. Tyydyin sit kokoon S/M vaikka eihän se riitä ollenkaan. Iso mikä iso. Ostin myös hupparin ja uuden hoito-aineen. Haluaisin vähän kirkastaa mun hiusväriä kun se on vähä sellanen tyhmä nyt. Haluaisin tehä mun hiuksille jotain, mut eikai se musta kaunistaa tee, maksaa vaan. Mulla on huomenna harkat ja mä pääsen liikkeelle. Ihanaa, vihdoin ne jatkuu mulla on sitä kaikkee niin kamala ikävä.
Mut mitä mä sitten teen kun koulu alkaa? Istun käytävillä ja koitan olla tukehtumatta omiin kyyneleihin, mitä kukaan ei saa nähä mut mistä kaikki tietää. Ne puhuu et mulla on syömishäiriö. Ne tuijottaa mun yksinäistä vesilasia ruokalassa ja puhuu keskenään siitä, miten huolestuneita ne on. Miten ne haluaa saada mulle apua. Miten ne välittää.
Ja niin kai ne tekee. Ongelma on vaan se, että mä en enää ite jaksa välittää. Mä haluun kasvattaa ja katkoo ite omat siipeni, ja sit kun mä oon valmis mä lennän niiden yläpuolella ja ne näkee miten hyvä niin on. Onnellinen loppu.
Joo kyllä mä tiedän että mä valehtelen ei musta tuu onnellista jos mä lennän pois, eikä ainakaan niistä. Ne haluaa auttaa mut mä en tarvii apua. En halua apua. Mä haluun vaan unohtaa kaiken vähäks aikaa, maalata New Yorkin mun huoneen seinille ja leikkiä et oon Carrie fuckin Bradshaw mun omassa pienessä maailmankaikkeudessa jossa mulle on voguet ja kaikki on hyvin. Se on mun leikki, sanokaa vaan totuuden pakenemiseks mut sitä mä haluan. Leikkiä et kaikki on hyvin. Koska kaikki muut näkee ettei se ole. Enkä mä halua et ne huolestuu mun takia.
xoxo
Lily

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti